tiistai, 15. kesäkuu 2010

Onko tuttavuuksien määrällä rajoja?

On hauska huomata, miten alkukankeuden jälkeen vientiä riittää nyt.

 

Kun ensimmäiset pari viikkoa menivät lähinnä profiilia rakentaessa, nyt suuri osa ajasta menee viestejä kirjoitellessa. Lähes joka kerta Suomi24:n ja OkCupidiin kirjautuessani saan nähdä uusia yhteydenottoja. Valitettavasti noin puolet niistä on aivan liian vanhoilta mieshenkilöiltä - Suomi24:ssä tulee joskus hieman huonoa suomea käyttäen kirjoitettuja kosintojakin.

 

Kun tänään vastasin neljännelle ihmiselle, aloin miettiä, missä vaiheessa pitää alkaa rajoittaa kontakteja. Jos kirjoittelee useiden ihmisten kanssa ja sopii tapaamisia, missä menee sopimattomuuden raja? Saako/voiko/tohtiiko treffailla niin monia kuin tahtoo niin usein kuin tahtoo kunnes jonkun kanssa vakiinnutaan? Jos jonkun kanssa alkaa olla siinä määrin tuttavallinen, että treffaillaan, soitellaankin vaikka, onko hyväksyttävää edelleen viestitellä toisten kanssa asenteella "jos tästä tulisi jotain"? Missä menee raja?

 

Onko nettideittailussa kaikki luvallista kunnes jonkinlainen sopimus joidenkin asioiden luvattomuudesta tehdään?

 

Aloin pohtia tätä tarkemmin tässä nyt, sillä en tahdo joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa olen tehnyt jotain perustavaa laatua väärin ja mahdollisesti ryssin jonkun tilanteen.

 

Teen elämästäni kenties aivan liian hankalaa tällaisilla pohdinnoilla.

sunnuntai, 13. kesäkuu 2010

Hrrr

Minulla on tapana jättää vastaamatta sellaisten henkilöiden viesteihin, jotka eivät minua kiinnosta. Tämä siitä syystä, että luotan intuitiooni - mikäli henkilön profiili vaikuttaa hyvältä tai edes etäisesti kiinnostavalta, luultavasti henkilökin on kiinnostava.

 

Olen eräältä paikalliselta 45-vuotiaalta mieheltä (minähän olen siis parikymppinen, ja olen profiilissani tarkentanut etsiväni 17 - 26 -vuotiaita) saanut useita viestejä Suomi24:ssä. Jätän suoraan vastaamatta niihin, sillä ko. henkilö ei kiinnosta minua.

 

Tänään sain häneltä ISOIN KIRJAIMIN kirjoitetun viestin, jossa hän kertoi nähneensä minut perjantaina kaupungilla. Viesti sisälsi myös melkoisen suorasanaisen vaatimuksen: "TREFFATAAN JA TUTUSTUTAAN".

 

Kysymys kuuluu: pitäisikö minun vastata ja sanoa, että ei kiinnosta, vai jatkaa viestien huomiotta jättämistä niissä toiveissa, että miekkonen tajuaisi vinkin?

sunnuntai, 6. kesäkuu 2010

Viestien kirjoittamisen vaikeudesta

En tiedä mitään hankalampaa kuin Ensimmäisen Viestin kirjoittamisen. Kaikeksi onneksi sekä Suomi24 että OkCupid tarjoavat jonkinlaisen vaihtoehtoisen keinon, jolla saa ilmoittaa kiinnostuksestaan siten, että sille toiselle jää se vaikein homma: Suomi24:ssä flirttailu, OkCupidissa wink.

 

Vaikeaksi tämä menee siinä vaiheessa, kun joku toinen tekee tuon helpomman ja jää itse odottamaan viestiä.

 

Ensimmäinen Viesti on jotakuinkin sama kuin ensivaikutelma. Sen pitäisi olla lyhyt, jotta toinen jaksaisi lukea sen. Sen pitäisi olla informatiivinen - pelkkä "Moi" ei riitä herättämään kenenkään kiinnostusta. Pitäisi osoittaa, mikä kiinnostaa ja niin edelleen.

 

Kuten ehkä huomaatte, minä en osaa kirjoittaa Ensimmäistä Viestiä. Mieluusti vastaan toisten viesteihin - niihin osaa aina kommentoida jotain. Ei niihinkään välttämättä mitään erikoista aikaan, mutta on se jo helpompaa kuin Ensimmäisen Viestin kirjoittaminen.

 

Nyt kun ajattelee, se on aivan yksinkertaista. Kuinka moneen kertaan olen itse saanut viestin, jossa on lukenut vain "Moi, vaikutat kiinnostavalta"? Kuinka monta kertaa olen itse vastannut niihin? Lähes aina. Kun on vastaanottavassa päässä, ei tule analysoitua sitä niin tarkkaan. Kirjoittajana ollessaan sitä asettaa itselleen suuret vaatimukset.

 

Tätä kirjoittaessani rohkaistuin. Olen OkCupidissa ollut karmiva stalkkeri jo jonkin aikaa - olen käynyt erään henkilön profiilia (4 or 5 star match!) kurkkimassa kerran jos toisenkin, ja nyt uskalsin heittää winkin. Jännää.

sunnuntai, 6. kesäkuu 2010

Love is on the Internet?

Olen hakenut seuraa Internetistä jo jonkin aikaa, kenties tammikuusta 2010. Olen aina löytänyt seurustelukumppanini Internetistä, mutta nyt haen aivan tietoisesti seuraa. Aiempiin olen tutustunut foorumeilla, IRC-Galleriassa ja niin edelleen.

 

Toukokuun aikana olen kuitenkin alkanut pohtia, että olisi kiva kirjoitella ajatuksiani ylös jonnekin. Olisi kiva mahdollisesti myös kommunikoida muiden nettideittailijoiden kanssa, sekä naisten että miesten, vaihtaa ajatuksia ja keskustella. Vaikka en henkilökohtaisesti nettideittailua minään kummallisena mörkönä, epämiellyttävien ihmisten touhuna, pidäkään, jollain tasolla häpeän sitä silti.

 

Miksi nettideittailu olisi epämiellyttävien tai kenties jopa rumien ihmisten touhua? Suomi24:n, OkCupidin jne. sivustojen käyttäjien kuvia katsellessa ei voi kuin ihmetellä. Siellä on toinen toistaan paremmannäköisiä ihmisiä, fiksunoloisia, hauskalta vaikuttavia, hienoja seurustelukumppaniehdokkaita.

 

Miksi itse nettideittailen? En harrasta mitään sellaista, missä tapaisin ikäisiäni miespuolisia henkilöitä. En usko kohtaavani baarissa henkilöä, jonka kanssa kemiat kohtaisivat. Käyn baareissa, kyllä, naispuolisten ystävieni kanssa silloin tällöin. Tutustun uusiin ihmisiin vain ja ainoastaan koulussa, mutta pienessä lukiossa ihmisten määrä on pieni.

 

Siksi minä, 19-vuotias tyttönen, ei mallin mitoissa oleva mutta ei ruma harppukaan, olen aktiivinen Suomi24:n ja OkCupidin käyttäjä. Näistä kahdesta OkCupidin tarjonta on parempi.

 

Bloggaan myös neulomisesta, kynsistä ja näiden lisäksi kirjoittelen myös aggressiivisia kannanottoja.